Shokki aloitus

Olen matkalla minulle aiemmin tuntemattomassa, kohdassa johon olen sekä tietoisesti että tiedostamatta valmentautunut jo monta vuotta. Olen ollut jojo-laihduttaja ja tuskaillut oman painoni kanssa suuresti silloinkin kun kiloja on ollut vain muutama ylimääräistä. Joitakin vuosia sitten löin niin sanotusti "liinat kiinni" ja päätin että en laiduta. Olen tälläinen kuin olen ja sillä hyvä. Ja opin rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen. Miellän itseäni enemmän maa-äidiksi kuin lumoavaksi kaunottareksi, ja se on sopinut paremmin kuin hyvin.

Olen tässä ja tänään

sen näköinen ja kokoinen

kuin olen

Olen pehmeä

sylini on lämmin

reiteni rehevä

lämmin sisältä ja päältä

Kannan itsessäni mennyttä

kokemiani

selviytymiskeinoja

nautintojani

sekä kehossa että mielessäni

Viimevuosina kun olen alkanut liikkumaan ja kehossani on enemmän voimaa kuin koskaan ennen, olen alkanut huomaamaan kuitenkin mistä kaikesta jää paitsi. Kun en jaksa. Lisäksi terveyden kannalta on alkanut tulla näkyväksi se että painoni alkaa vaikuttamaan kokonaiselämääni liikaa, negatiivisesti.

Joten olen tätä itsessäni jo valmistellut. On aika katsoa kehollisuuttani uudella tavalla. Pienentämällä elopainoa. Joka toisi enemmän hyvinvointia ja nautintoja elämääni.

Ilmoittauduin paikalliseen kuntokeskukseen ja siellä juuri käynnistyvään Kevyt Sankari -kilpailuun. Kilpailun kautta minulle tulee tutuksi kuntokeskukseni tarjonta ja minulla on seuraavat 10 viikkoa ympärilläni ihmisiä jotka kulkevat kanssani samaa matkaa.

Ensimmäinen yhteinen tunti oli järkytys. Kuntoni ON huono kuivalla maalla, vedessä painovoima kumoutuu mukavasti, mutta sitä iloa ei ollut bodycamp- tunnilla. Tein vielä sen virheen, että keskityin ennenkaikkea siihen mitä tehdään ja missä rytmissä muut menevät. Ennen kaikkea olisi pitänyt katsoa sitä omaa jaksamistani. Niinpä sitten jalkani olivat jauhelihaa ja päätäni särki seuraavana yönä niin etten saanut nukuttua. Ihan järkky yö oli, en unohda koskaan. Shokki sekä keholle että mielelle.

Välissä oli vesiliikuntapäivä ja seuraavalla kerralla tuo tunti ei tuntunutkaan enää niin pahalta. Keho jo hieman tottui ja kuuntelin itseäni paremmin. 

Ensimmäisen viikon suurin ongelma tuntuu olevan syöminen. En oikein tiedä miten paljon söisin ja miten paljon kaloreita, hiilareita ja proteiineja missäkin on. Joten paljon on opiskeltavaa, jonka soisin olevan tiennyt jo paljon ennen kuin 40 ikävuotta napsahti mittariin. Äsken tein laskelmia ja huomasin että ravinto jää liian alhaiseksi todella helposti. 

Tavoitteenani on tänä vuonna laihtua 30 kg, joista olisi hienoa saada se 10 kg tämän kilpailun aikana pois. 10 viikkoa aikaa, joten tavoitteeni on kovin optimistinen ja tarvitsee toteutuakseen paljon liikuntaa ja ravinnon onnistumista.

Tunnen todellakin olevani matkalla aivan uudessa kohdassa, tutustumassa tuntemattomaan. Terveelliseen laihduttamiseen ja kuivallamaalla liikkumiseen...